Rentoja päiviä Luang Prabangissa

Luang Prabang on osoittautunut ihanan rennoksi kaupungiksi, jossa ajantaju ja kiireentunne katoavat. Kaupunki on täynnä viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, joissa aikaa on tullutkin vietettyä runsaasti. Päivät soljuvat ohitse ilman sen kummempaa ohjelmaa, milä on ollut aivan mahtavaa. Jos suurimpia huolenaiheita tällä hetkellä on se, että mukana roudatut kirjat alkavat olla luettu, niin elämä taitaa olla aika huoletonta. Eilen aamulla huvitti kun istuttiin kahvilassa aamupalalla ja alettiin tehdä lähtöä kunnes muistettiin, että eihän meillä ole kiire minnekään :) kaivettiin sitten kirjat esiin ja käynnistettiin päivä melko raukeissa tunnelmissa.

Luang Prabang on siis melko pieni kaupunki, joka huokuu rauhallista elämäntyyliä. Turismi on alkanut näkyä katukuvassa, kuten myös vivahteet siirtomaa-ajoista Ranskan vallan alla. Croissantit ja crepesit tarjoavat vaihtelua aasialaiselle katukeittiölle. Säät ovat olleet harmillisesti melko pilviset, mutta eiköhän me vielä reissun aikana ehditä se rusketuskin hankkimaan.

 

Meidän hostellin lähellä on viehättävä kirjakauppa/kahvila, jossa näytetään joka ilta elokuvia. Me käytiin kaksi kertaa kyseisessä paikassa istumassa iltaa ja katsomassa elokuvia. Aivan mahtava paikka ja ihana tunnelma!

Paikallinen ylpeys on Kuangsi Falls-vesiputous, jota kävimme tänä aamuna ihastelemassa. Kyseessä olikin aivan mielettömän upea vesiputous! Kuvasta voi bongata kaksi suomalaisturistia.

Tänään päästiin todistamaan myös paikallista juhlakulkuetta, jota oli tullut seuraamaan suurin piirtein kaikki kaupungin asukkaat. Illalla keskustassa oli muun muassa kansanmusiikkia, ilotulitteita ja muuta juhlahumua.

Huomenna on tullut aika jättää tämä ihastuttava kaupunki taakse ja suunnata Vientianeen. Edessä 9h bussimatkustusta, sehän käy melkein työstä ;)

Thaimaa kuljettu etelästä pohjoiseen, nyt rajan yli Laosiin!

Chiang Main visiitti venähti suunniteltua pidemmäksi, kun sairastelut pakottivat hidastamaan etenemistahtia. Patikoinnin ja muiden aktiviteettien sijaan vietimmekin lukuisia tunteja ilmastoimattomassa hostellihuoneessa, joten kun vihdoin pääsimme etenemään kohti pohjoista, olimme vähintäänkin innoissamme. Sunnuntaina matkustimme bussilla kolmen tunnin päähän, Chiang Rain kaupunkiin, jossa vietimme pari yötä.

Chiang Raissa vuokrasimme skootterin (Esan huomautus: Nooran kiljumispiste oli noin 83-84 km/h:ssa) ja kävimme ihmettelemässä Lion Hill-vuorta sekä ”kuumia lähteitä”, jotka osoittautuivat kuumalla vedellä täytetyiksi betonipoteroiksi. Mukava päivä meillä joka tapauksessa Chiang Raissa oli ja Esa suoriutui hienosti myös skootterilla ajamisesta thaimaalaisen liikenteen seassa. Emme silti lähde testaamaan taitojamme Bangkokissa...

 

Lion Hill-kukkulan ympäri kulkevan polun ylläpito oli ilmeisesti lomalla. Harmi, että jätettiin machetet hostellille.

 

Tiistaiaamuna herätyskellot pärähtivät soimaan jo aamuviideltä ja muutama tunti myöhemmin olimmekin jo Laosissa! Rajanylitys viisumeineen oli mielenkiintoinen kokemus, mutta hoitui loppupeleissä melko sujuvasti. Viimeiset kaksi päivää olemme istuneet Mekong-jokea pitkin kulkevassa laivassa upeiden maisemien keskellä. Päivät ovat sujuneet rennoissa merkeissä musiikkia kuunnellen, kirjoja lukien ja maisemia ihaillen.

Nyt sitten ollaankin Luang Prabangissa ainakin sunnuntaihin saakka ennen kuin jatketaan taas matkaa. Mielenkiintoista nähdä, miten Laos eroaa Thaimaasta. Ainakin säät ovat viileämmät, mutta olut parempaa!

Junamatkailua, tiikereitä ja vesiputouksia Chiang Maissa

 Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä otimme taas teräspyörät alle ja matkasimme pohjoiseen, 150 000:n asukkaan Chiang Maihin. Yöjunia ei ole Suomessa tullut pahemmin käytettyä, mutta täällä yömatka oli ainakin täysosuma. Vaunu oli hiljainen, virvokkeita ja aamupalaakin sai tilattua jos huvitti ja untakin riitti koko yölle. 

'

 Chiang Maissa turismi vaikuttaa olevan pääelinkeino, eli katukuvassa näkyy Bangkokia ja Ayutthayaa enemmän amerikkalaisia aamiaisia, kahviloita ja muita länsimaisia mukavuuksia. Tiistaina suuntasimme tiikereihin keskittyneeseen eläinpuistoon Tiger Kingdomiin, jonka ideana on päästää turisteja mahdollisimman lähelle täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevia tiikereitä. Eli häkin sisäpuolelle. Tiger Kingdomin asukit nukkuvat noin 18 tuntia vuorokaudessa ja ruoka kannetaan suoraan nenän eteen, oletettavasti tämän takia ne eivät tehneet meistäkään päiväruokaansa.

 

Meillä oli alunperin herännyt ajatuksia paikan eettisyydestä, mutta vakuutuimme lopulta ja se kyllä kannatti! Erityisesti nuoret leikkisät tiikerit saavat hymyn nousemaan suupieliin vielä tätä kirjoittaessakin.

Tiikeripuiston vastapainoksi huristelimme seuraavaksi ihailemaan luontoa Mae Sa -vesiputouksille. Sademetsän läpi juoksevan puron ja putouksien vierellä kulki parin kilometrin mittainen polku, jota pitkin nousimme kohti putouksen alkulähdettä.

 

  

Tiepölykin päästiin huuhtomaan pois vesiputouksen alla.

Seuraavat päivät ovatkin kuluneet maanläheisimmissä merkeissä. Nooralle nousi kuume tiistai-iltana, sitä parannellessa valmistaudumme lähtemään vielä pohjoisempaan osaan Thaimaata ja rajan yli Laosiin!

Pilvenpiirtäjien keskeltä raunioiden keskelle

Lauantaina hyppäsimme tosiaan junaan ja matkustimme 70 km päähän Bangkokista, Ayutthayan kaupunkiin. Bangkokin jälkeen kaupunki tuntui hyvin pieneltä ja rauhalliselta, vaikka kyseessä on kuitenkin noin 100 000 asukkaan kaupunki. Ayutthaya on historiallinen kaupunki, sillä se on perustettu jo 1300-luvulla ja ollut silloin koko Kaakkois-Aasian hienoimpia kaupunkeja.

Ayutthaya on täynnä temppelien raunioita, joita mekin kiertelimme usean tunnin ajan lauantaina. Suurin osa temppeleistä on tuhoutunut 1700-luvun lopulla, kun valloittaessaan Ayutthayaa burmalaiset polttivat kaupungin maan tasalle. Samalla he ryöstivät kansallisaarteet ja katkoivat Buddha-patsaiden päät. Tämän jälkeen Siamin alueen pääkaupunki siirtyi Bangokiin. Thaimaalaisten ja burmalaisten välit ovat ilmeisesti edelleen kylmähköt aikaisempien tapahtumien vuoksi. Tehdyistä tuhoista huolimatta temppelialueet olivat vaikuttavia muistomerkkejä menneistä loiston vuosista.

 

Yksi Ayutthayan tunnetuimmista nähtävyyksistä on puun juurakon sisällä oleva Buddhan pää, jonka me ristimme "puupääksi". Pää on peräisin Buddha-patsaasta, mutta tietoa siitä, miten pää on puun sisälle päätynyt, ei ole.

Kierreltyämme temppelialueella auringonlaskuun saakka, siirryimme yömarkkinoiden kautta takaisin hostellille. Yömarkkinat laitetaan pystyyn joka ilta 16.30 alkaen ja tuolloin muutaman sadan metrin pituinen katu täyttyy erilaisista ruokakojuista. Yömarkkinoilla on mielenkiintoista kierrellä, vaikkei olisikaan etsimässä syötävää, sillä ihmeteltävää varmasti riittää.

Iltapalaksi kenties kilpikonnia?

Omat iltaruoat nautimme tällä kertaa muovipusseista. Hintaa annoksilla taisi olla 60 senttiä.

Tarjolla oli muun muassa Angry Birds-susheja :) 

Seuraavana päivänä vuokrasimme polkupyörät ja jatkoimme Ayutthayaan tutustumista ennen kuin yöjuna kuljetti meidät Chiang Main kaupunkiin.