Ruokaa ruokaa, mulle tuokaa!

Viimeisten viikkojen aikana eteen on tullut vaikka sun minkä näköistä (ja makuista) annosta, mutta pääosin ruoat ovat maistuneet hyvällä ruokahalulla. Valkoinen höttöruoka on luonnollisesti alkanut tökkimään ja saanut unelmoimaan ruispuurosta, mutta kun tietää tämän ruokavalion olevan vain väliaikainen, ei riisin puputtaminen ole ollut niin big deal. Riisipaketti ei kuitenkaan todennäköisesti ole se, johon ensimmäisenä Prisman hyllyllä kotiin palattuamme tulee tartuttua..

Erot ruokakulttuureissa eri maiden välillä ovat olleet jopa yllättävän vähäiset, perus fried ricet ja nuudeliannokset ovat löytyneet niin Thaimaan, Laosin, Vietnamin kuin myös Kambodzan menuista. Laosissa näkyi vaikutteita ranskalaisesta keittiöstä ja Vietnamissa oli enemmän seafoodia tarjolla, mutta muuten yllättävän pienet erot maiden välillä on ollut havaittavissa. Suurin muutos on näkynyt saavuttuamme Malesiaan, jossa erityisesti maustaminen on poikennut totutusta. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei malesialainen keittiö ole ainakaan tähän mennessä meitä vakuuttanut. Olimme saaneet etukäteen ravintola- ja ruoka-annosvinkkejä paikalliselta, mutta siitä huolimatta muualla olemme nauttineet ne reissun parhaimmat pöperöt. Kuala Lumpurin ruokatarjonta on kuitenkin niin monipuolinen, että valinnanvaraa onneksi löytyy. 

Kuvituksena sekalaisia kuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Malaysia Airlinesin ruokatarjontaa

Jääkahvi maidolla ja ilman

Olemme yllättyneet reissun aikana siitä, miten mietoa ruokaa täällä tarjotaan. Vain yksittäisinä kertoina syömämme ruoka on ollut tulista. Välillä ruoan tilaaminen on saanut koomisia piirteitä, kun yhteistä kieltä tai ymmärrystä ei ole meinannut löytyä. Eräänä iltana Laosissa menimme yhdeksältä etsimään illallisraflaa huomataksemme, että kaikki ravintolat ja kioskit olivat jo menneet kiinni. Lopulta löysimme hyvin(!!) epämääräisen katukeittiön, jossa ei ruokalistoja luonnollisestikaan ollut. Yritimme selittää ja osoitella ruokia, joihin "kokki" vain pudisteli päätään ja sanoi "no". Meinasi jo epätoivo iskeä, mutta lopulta osoittamamme nuudelit saivat naisen hyväksynnän ja saimme nälkäiset vatsamme täytettyä. Ei aavistustakaan mitä se ruoka oli.. :)

Perinteinen laolainen nuudeliannos

Broileria thaikeittiön tapaan

Katukeittiöiden hedelmätarjontaa

Piknik-evästystä

Thaimaalainen kirkasliemikeitto

Katukeittiöiden jälkiruokatarjontaa

Reissun aikana hyvin tutuksi käynyt annos: kanaa, kasviksia ja riisiä

Kaikkialla ruoka on ollut hyvin edullista ja annosten hinnat ovat olleet oikeastaan aina 1-3€. Isommissa kaupungeissa ostoskeskusten yhteydessä olevat food courtit ovat osoittautuneet loistaviksi paikoiksi ostaa maukasta, mutta edullista ruokaa. Lähes jokaisessa kaupungissa on myös ollut iltamarkkinat, joista paikallisia ruokia saa ostettua halpaan hintaan. Ruokatarjonta on usein melko lihapainotteista, kasvisruokaa on ollut välillä vaikea löytää.

Lemppariruokia reissun aikana ovat olleet phadthai, massaman curry, paneng curry ja chicken with cashew nuts. Jälkkäreistä mieleen ovat olleet thaimaalainen pannukakku rotee ja mango with sticky rice. Laosissa meidän vakkarikahvilasta sai itsetehtyä jogurttia myslillä, joka oli todella hyvää. Tuoreista hedelmistä tehtyjä mehuja ja smoothieita on tullut nautittua joka päivä - niitä tulee ehkä eniten ikävä!

 Satay beef

 Food court Kuala Lumpurissa

Thai green curry

Fried rice

Kookoscurry astetta kauniimmin tarjolla

Viikon mahataudin jälkeen italialaisten lahja maailmalle maistui taivaalliselta!

Yleinen ruokatarjonta Laosin katukeittiössä: Patonki valitsemillasi täytteillä ja tuoreista hedelmistä tehty smoothie

Tofua ja riisiä Laosissa. Super hyvää!

Vietnamilainen kahvi

Vietnamin herkullista seafoodia

Papaijasalaatti

Green curry soup

Thaimaalainen jälkiruoka: Sticky rice with mango (kookoskastikkeella)

Beef with vegetables vietnamilaisittain

Vuorostaan intialaista currya

Take away-annokset esteettisesti esillä: fried rice ja phadthai

Angkor Wat

Matkaa suunnitellessamme yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä oli ehdottomasti Angkorin temppelikaupunki Kambodzan Siem Reapissa. Oikeastaan siellä käyminen oli ainoa varsinainen pysäkkimme Kambodzassa, pääkaupunki Phnom Penhissä piipahdimme vain vaihtaaksemme bussista toiseen. Angkoria ja päätemppeli Angkor Watia on hehkutettu joka paikassa niin paljon, että odotukset paikkaa kohtaan olivat kovat.

Saavuimme Siem Reapiin iltamyöhällä päivän bussimatkustuksen jälkeen ja yöunien jälkeen ryntäsimme suoraan aamupalapöydästä kohti rauniokaupunkia. Auringonnousua ei jaksettu lähteä ihailemaan huonosti nukutusta edellisestä yöstä johtuen, mutta olimmekin lopulta Angkorissa auringonlaskuun asti ja pääsimme seuraamaan auringon putoamista sademetsän silhuetin taakse Angkor Watin yläkerroksista käsin.

Rauniokaupunki koostuu nykyisin pääosin Angkor Thomin muureilla ympäröidystä kaupunginosasta, Angkor Watin suurtemppelistä sekä useammasta kymmenestä pienemmästä temppelistä. Historioitsijoiden (Pedia, Wiki 2013) mukaan Angkor oli suurimmillaan noin miljoonan asukkaan kaupunki, mikä tekee siitä teollista vallankumousta edeltäneen maailmanhistorian ylivoimaisesti suurimman kaupungin. Nykyisin jäljellä on enää kivestä rakennettuja temppeleitä, joiden koko vaihtelee miehenkorkuisesta kivikasasta kymmenien metrien korkuisiin pyramideihin. Angkorin kukoistuskausi alkoi 800-luvulla ja loppui 1400-luvulla valtataistelun heikentämän kaupungin tultua ryöstetyksi ja hävitetyksi.

Päivän aikana kävimme yhteensä noin kymmenellä temppelillä. Aloitimme pienimmästä ja siirryimme pikku hiljaa suurempiin raunioihin päätyen lopuksi Angkor Watiin. Ensimmäiset temppelit olivat aika samanlaisia ja tylsistyminen olisi iskenyt jos alueen maisemat eivät olisi olleet muuten niin hienoja, kuten erään temppelin vieressä ollut iso neva. Tuktukilla köröttely paikasta toiseen oli myös rentouttavaa ja soijan pukkaamista mukavasti hillitsevää.

Angkor Thomin alue ja Bayon-temppeli olivatkin itsessään niin hienoja, ettei muita maisemia joutanut ihailla. Monia temppeleitä oli pyritty restauroimaan entiseen loistoonsa samalla säilyttäen rauniotunnelmaa, ja kivikaiverrukset sekä porraspyramiditemppelit olivat todella hienoja ja ikivanhaa tunnelmaa huokuvia. Itse pääpaikka Angkor Wat oli tupaten täynnä turisteja auringonlaskun aikaan, joten melko pian neuvoimme tuktuk-kuskiamme viemään meidät hostellille.

 

Menimme siis Kambodzaan oikeastaan vain käymään Angkorissa, ja jälkeenpäin voi sanoa sen kyllä kannattaneen. Kokonaisuudessaan reissu Vietnamista Siem Reapiin ja sieltä Etelä-Thaimaahan oli pitkä, kallis ja vaivalloinen, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Vaikka Angkor onkin monen mielestä turistirysä, on se myös upea, historiaa henkivä ja ylistyssanansa ansainnut.

Epätoivon kautta paratiisiin

 Koska blogikirjoituksemme ovat tähän saakka olleet pääosin pelkkää ylistystä, on tällä kertaa luvassa sitä ei-niin-mahtavaa puolta reppureissaamisesta. Ollaan viimeisten viikkojen ajan totuttu siihen, että julkinen liikenne on täällä ihan omaa luokkaansa. Lyhyeenkin siirtymään menee tuntikaupalla aikaa, eikä kukaan ihmettele jos bussimatkassa kestääkin 14h ilmoitetun yhdeksän tunnin sijaan. Ollaan kuitenkin osattu asennoitua odotteluihin ja myöhästelyihin rennolla matka-asenteella, eikä olla stressattu turhia. 

Saavuimme torstaina Siem Reapiin, Kambodzaan, ensisijaisena tarkoituksena mennä ihmettelemään Angkorin kaupunkia (siitä lisää myöhemmin!). Vietettyämme intensiivisen päivän Siem Reapissa, päätimme lähteä siirtymään kohti Thaimaan eteläosassa sijaitsevia saaria. Käytännössä tämä siirtymä tarkoitti 13 tunnin bussimatkaa Bangkokiin (matkan oli tarkoitus kestää 8h, mutta kuka näitä nyt laskee!), jossa meidän oli tarkoitus hypätä yöjunaan kohti Krabia. Matka piti sisällään mm. älyttömimmän passintarkastuksen ikinä sekä pahoinvoivan kanssamatkustajan, mutta ei niistä sen enempää. 

Bussin myöhästymisen vuoksi missasimme kuitenkin junan ja Bangkokiin päästyämme lähdimme ensimmäisenä selvittelemään eri bussifirmoilta muita mahdollisuuksia. Halusimme siis mahdollisimman pian eteläiseen Thaimaahan, joten Bangkokissa majaileminen ei siinä vaiheessa houkutellut. Nooh, kaikki bussit olivat täynnä ja työntekijät olivat hyvin skeptisiä sen suhteen, että saisimme enää lippuja viimeiseen yöjunaan. Halusimme kuitenkin kokeilla tätä viimeistä oljenkortta ja nappasimme taksin Bangkokin juna-asemalle toivoen kahta paikkaa Krabille suuntaavassa yöjunassa. Ja siellähän oli, jee!! Iloksemme emme kuitenkaan saaneet paikkoja makuuvaunusta, vaan yön vietimme istumapaikoilla torkkuen. Odoteltuamme pari tuntia Bangkokin juna-asemalla, pääsimme matkaan!

Omia junapaikkoja etsiessämme huomasimme, että paikoillamme istui ryhmä miehiä. Miehet ystävällisesti ehdottivat, että vaihtaisimme isommalla jalkatilalla ja pistorasioilla varustetut paikkamme ahtaampiin penkkeihin, mutta päätimme kuitenkin hylätä tämän miesten houkuttelevan tarjouksen ;) Eivät miehet tykänneet, mutta siinä vaiheessa emme jaksaneet välittää miesten mulkoilusta, josta saimme loppumatkan ajan nauttia.

Emme kuitenkaan yön matkustamisen jälkeen suinkaan olleet perillä, vaan yhdeksän tunnin junamatkan jälkeen hyppäsimme vielä bussiin, jossa matkustimme neljä tuntia ennen kuin olimme vihdoin perillä Khao Lakissa. Yhteensä 30h matkustusta oli melkoisen uuvuttava kokemus, mutta yllättävää kyllä, hermot eivät palaneet koko reissun aikana. Ja alla olevat kuvat varmaan vahvistavat väitteen, että päästyämme perille tuntui matka kaiken sen arvoiselta! 30-asteisessa vedessä kelluessa taidettiin molemmat hyräillä Coldplayn Paradisea :)