Epätoivon kautta paratiisiin

 Koska blogikirjoituksemme ovat tähän saakka olleet pääosin pelkkää ylistystä, on tällä kertaa luvassa sitä ei-niin-mahtavaa puolta reppureissaamisesta. Ollaan viimeisten viikkojen ajan totuttu siihen, että julkinen liikenne on täällä ihan omaa luokkaansa. Lyhyeenkin siirtymään menee tuntikaupalla aikaa, eikä kukaan ihmettele jos bussimatkassa kestääkin 14h ilmoitetun yhdeksän tunnin sijaan. Ollaan kuitenkin osattu asennoitua odotteluihin ja myöhästelyihin rennolla matka-asenteella, eikä olla stressattu turhia. 

Saavuimme torstaina Siem Reapiin, Kambodzaan, ensisijaisena tarkoituksena mennä ihmettelemään Angkorin kaupunkia (siitä lisää myöhemmin!). Vietettyämme intensiivisen päivän Siem Reapissa, päätimme lähteä siirtymään kohti Thaimaan eteläosassa sijaitsevia saaria. Käytännössä tämä siirtymä tarkoitti 13 tunnin bussimatkaa Bangkokiin (matkan oli tarkoitus kestää 8h, mutta kuka näitä nyt laskee!), jossa meidän oli tarkoitus hypätä yöjunaan kohti Krabia. Matka piti sisällään mm. älyttömimmän passintarkastuksen ikinä sekä pahoinvoivan kanssamatkustajan, mutta ei niistä sen enempää. 

Bussin myöhästymisen vuoksi missasimme kuitenkin junan ja Bangkokiin päästyämme lähdimme ensimmäisenä selvittelemään eri bussifirmoilta muita mahdollisuuksia. Halusimme siis mahdollisimman pian eteläiseen Thaimaahan, joten Bangkokissa majaileminen ei siinä vaiheessa houkutellut. Nooh, kaikki bussit olivat täynnä ja työntekijät olivat hyvin skeptisiä sen suhteen, että saisimme enää lippuja viimeiseen yöjunaan. Halusimme kuitenkin kokeilla tätä viimeistä oljenkortta ja nappasimme taksin Bangkokin juna-asemalle toivoen kahta paikkaa Krabille suuntaavassa yöjunassa. Ja siellähän oli, jee!! Iloksemme emme kuitenkaan saaneet paikkoja makuuvaunusta, vaan yön vietimme istumapaikoilla torkkuen. Odoteltuamme pari tuntia Bangkokin juna-asemalla, pääsimme matkaan!

Omia junapaikkoja etsiessämme huomasimme, että paikoillamme istui ryhmä miehiä. Miehet ystävällisesti ehdottivat, että vaihtaisimme isommalla jalkatilalla ja pistorasioilla varustetut paikkamme ahtaampiin penkkeihin, mutta päätimme kuitenkin hylätä tämän miesten houkuttelevan tarjouksen ;) Eivät miehet tykänneet, mutta siinä vaiheessa emme jaksaneet välittää miesten mulkoilusta, josta saimme loppumatkan ajan nauttia.

Emme kuitenkaan yön matkustamisen jälkeen suinkaan olleet perillä, vaan yhdeksän tunnin junamatkan jälkeen hyppäsimme vielä bussiin, jossa matkustimme neljä tuntia ennen kuin olimme vihdoin perillä Khao Lakissa. Yhteensä 30h matkustusta oli melkoisen uuvuttava kokemus, mutta yllättävää kyllä, hermot eivät palaneet koko reissun aikana. Ja alla olevat kuvat varmaan vahvistavat väitteen, että päästyämme perille tuntui matka kaiken sen arvoiselta! 30-asteisessa vedessä kelluessa taidettiin molemmat hyräillä Coldplayn Paradisea :)