Muutama päivä on jo kulunut Bangkokin lentokentälle saapumisesta ja olemme jo tässä vaiheessa ehtineet jättää Thaimaan pääkaupungin selkämme taakse. Junailimme nimittäin lauantaiaamuna Ayutthayan muinaiseen kaupunkiin, mutta siitä lisää myöhemmin. Junalippu maksoi muuten euroissa noin 30 senttiä, ei paha 70 kilometrin matkasta. Mutta asiaan, luvassa siis Esa-sedän tarinoita Bangkokista.
Aloitetaan vaikka sillä, että kyllä täällä olisi viihtynyt paljon pidempäänkin kuin kolme päivää, näkemistä ja tekemistä olisi varmaan pariksi viikoksi eteenpäin. Bangkokista huomaa kyllä sen olevan kymmenen miljoonan asukkaan kaupunki: täällä on kaikkea. Sekä äärimmäistä köyhyyttä että suurta vaurautta; vanhoja thaitapoja ja länsimaalaisia vaikutteita, puistoja tekolampineen ja betoniviidakkoa sekä katukojuja ja ostoskeskuksia. Muutaman päivän aikana ehtii nähdä vain vähän, mutta tämä ehdittiin sentään tajuta.
Kaupunki oli kuitenkin hieno kokemus ja paluuta tänne tammikuun lopulla alkoi jo odottamaan. Meno täällä on vähän erilaista kuin Jyväskylässä, Helsingissä, Joensuussa tai Kuopiossa. Esimerkiksi Silom Roadin varrella olevista kaupoista saa lähes kaiken mitä ihminen voi tarvita, ja kauppojen ulkopuolelta katukojuista sitten loput. Ihmisillä ei myöskään vaikuta olevan ikinä kiire minnekään - jos pysäytät thaimiehen tai -naisen kadulla pyytääksesi neuvoa, hän takuuvarmasti pysähtyy ja neuvoo. Yleensä ei tarvitse itse asiassa edes pysäyttää ketään :)
Thaimaan korkeimman rakennuksen, Baiyoke-hotellin kattoterassilta aukesivat huikeat näkymät iltaiseen Bangkokiin.
Saman paikan baarissa (vaatimattomasti 83. kerroksessa) joimmekin sitten mansikkamargaritoja koko loppuyön, kuten jokainen itseään kunnioittava reppureissaaja tekisi.
No oikeasti juomat kuuluivat näköalapaikan pääsymaksun hintaan.
Seuraavana päivänä matkasimme täyteen ahdetuilla lautoilla pitkin Chao Phraya -jokea ja tutkailimme laiturien ympäristöä, erikoisimpana vierailukohteena oli lääketieteellinen museo, josta löytyi kaikenlaista erikoista ja epämiellyttävää.
Chinatownista löysimme puoli-ilmaista ruokaa, loputtomasti kojuja ja kaoottista menoa.
Perjantai oli viimeinen päivämme ennen Ayutthayaan lähtöä, ja Lumphini-puisto illan viimeinen pitstoppimme. Auringonlaskua pilvenpiirtäjien taakse oli mukava fiilistellä nurmikolta piknik-eväiden kanssa. Puistossa näki myös ilmeisesti paikallisen muoti-ilmiön: pari-kolmesataa ihmistä joraamassa rytmikkäästi thaimaalaisen klubijytkeen tahtiin. Sai hymyn huulille.
Siinäpä muutama sana Bangkokista, seuraavat kuulumiset Ayutthayasta ja Chiang Maista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti